"Et päässyt poliisikouluun, niin aloit sit vartijaks!!".
Totta siltä osin, etten päässyt poliisikouluun. En tiedä olisiko tilanne toinen, jos olisin joskus sinne opiskelijaksi hakenut. Tämä ajatus on kulkenut alan mukana sitkeästi. Minulla ei varmaan sellaista kollegaa olekaan, jolle ei näitä fraaseja olisi syljetty vasten kasvoja.
Nuorempana pidin poliisiksi hakeutumista vaihtoehtona, mutta valintaa tehdessä lukion jälkeen, päädyin yksityiseen puoleen. En varsinaisesti tiedä miksi tämä silloin tuntui oikealta. Mitään kokemusta tietenkään ei työskentelystä kummallakaan puolella ollut. Olkoon se sitten se intuitio. En voi sanoa etteikö aina silloin tällöin olisi vuosien varrella kaduttanut. Monet kerrat olen miettinyt, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin edes yrittänyt olla niin kuin muut ikätoverit ja opiskellut johonkin toiseen ammattiin. Olisin saattanut välttyä väkivallan muodon saaneelta naisvihalta, vähättelyltä, epämääräisiltä työsuhteilta ja palkkasotkuilta sekä vainoamiselta. Olen ehkä vähän luupäinen, mutta kaikesta huolimatta, koen tämän alan omaksi ja näen sen potentiaalin, kunhan vain saamme alan kehitysprosessin kunnolla käyntiin.
Voi olla, etten siis jatkossakaan hae "poliisikouluun". Nykyisellään puhumme poliisiammattikorkeakoulusta, koska kyseessä on korkeakoulu, joka ainoana Suomessa valmistaa opiskelijansa poliisin ammattiin sekä kouluttaa yksityisen turvallisuusalan järjestyksenvalvoja- sekä voimankäytönkouluttajat. Järjestyksenvalvojakouluttajakoulutus oli yksi elämäni viihtyisimmistä viikoista opintojen parissa ja minulle syntyi kokemus siitä, että tulevat poliisimme ovat hyvissä käsissä POLAMKilla. Mielelläni näkisin enemmänkin integraatiota POLAMKin ja yksityisen turvallisuusalan kouluttajakoulutuksen osalta, mutta sellaiseen taitaa olla vielä matkaa. Mennään askel kerrallaan.
Kiva, kun lukaisit. Vietä kiva päivä :)
-Heidi-