Vartijan työssä, ja hänen tekemissään toimenpiteissä, korostuu tapauskohtaisuus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että emme voi antaa niin sanottua porttikieltoa jollekin henkilölle kauppaan x, vaikka tämä olisi sieltä kuukausia aiemmin pyrkinyt repullisen parmesania varastamaan. Henkilön asioinnin mahdollisuus kyseisessä kaupassa arvioidaan sillä hetkellä, kun hän myymälään pyrkii.

Jo vuosien ajan, on sekä minulle että lukemattomille kollegoille, tullut perehdytyksessä vastaan ohjeistus tehdä päätös jonkun ihmisen tarkkailusta vaatetuksen tai jopa ihonvärin perusteella. Nyt voi herätä kysymys, että "Minkäs perusteella sitä päätöstä sitten pitäisi tehdä, jos ei ulkoisen olemuksen?!". Tässä tulisikin aina miettiä ero yksilön ja yleistämisen välillä. On valitettavasti totta, että joillain alueilla haasteet saattavat korostua jonkun tietyn vähemmistöryhmän ja vartijoiden välillä. Tämä on omiaan luomaan vartijalle käsityksen siitä, että aina ja kaikkialla jokin tietty ihmisryhmä aiheuttaa ongelmia ja samaisen ryhmän kaikki yksilöt edustavat samaa rosvojen kastia ja sellaisina heitä on sitten oikeus kohdella. Luonnollisesti, tämä ajatusmalli menee rajusti metsään. Aivan yhtä lailla liikenneonnettomuuksissa voitaisiin sen kummemmin tutkimatta rangaista aina naiskuskia, koska saman ajattelutavan mukaan, kaikki naiset ovat huonoja kuljettajia tai rekrytilanteessa voitaisiin rajata ulkopuolelle alle 175cm pitkät miehet, koska on voitu todeta pidempien miesten saavan tehokkaammin aikaan mielikuvan asiantuntijuudesta ja auktoriteetistä. Sinusta saattaa tuntua, että esimerkit ontuvat, mutta tarkemmin, kun ajattelet asiaa, pohjimmiltaan kyse on kaikissa näissä tilanteissa ominaisuuksista, joita emme voi syntymässä valita, ja jotka eivät meitä ihmisinä määrittele mitenkään.

Jotta vartija voisi tapauskohtaisesti ja nimenomaisen yksilön kohdalla tehdä arvioin tarkkailun tarpeesta, tarvitsee hän kokemuksen lisäksi sitä peräänkuulutettua koulutusta sekä riittävää reflektointitaitoa. Vartijan on tärkeää pystyä erottamaan omat ennakkoluulonsa tosiasiallisista perusteista epäillä toisen ihmisen aiheuttamia riskejä. Tämä on taito ja mikään taito ei synny itsestään. Taitoja opetellaan, harjoitellaan ja niiden eri vaiheisiin tarvitaan tukea ja ohjausta. Jos ainoa ohjaus, mitä uusi vartija saa, on "Jokaista tummaihoista seuraat aina!" tai "Kaikki kansallispuvun hameet on vaan varastamiseen suunniteltuja!" ei voida kovin rautaista asiakaspalveluasennetta odottaa uusilta työntekijöiltä. Mieti, pahimmillaan uutta vartijaa perehdyttää työhönsä henkilö, joka on ajatellut yllämainitulla tavalla koko 30-vuotisen uransa ja hänen ylin koulutuksensa on peruskoulu ja vartijakortti! Tämä on se todellisuus joissain kohteissa edelleen. Joten, kun mietimme miksi jotkut nuoret vartijat tai prjv:t (joilla on sekä vartija-että järjestyksenvalvojakortit ja työskentelevät esimerkiksi kauppakeskuksissa) käyttäytyvät huonosti vähemmistöryhmiä kohtaan, meidän olisi oikeasti vakavasti syytä miettiä, kuka on antanut heille mallin toimia niin. Jos joku yksilö tulee uudelle työpaikalle ja alkaa välittömästi osoittaa syrjivää ja alentavaa käytöstä muita ihmisiä kohtaan, eikö tämän henkilön käytökseen puututtaisi heti, mikäli se ei olisi yhteisössä valmiiksi sallittua? Aivan! Pitkään jatkuneiden ongelmien takana on aina sallivuus, joka viestii rakenteellisesta ongelmasta. Tällainen monesti vaatii muuttuakseen sitä ulkopuolelta tulevaa painetta. Sitä painetta on myös vaatimus lakisääteisestä tutkintokoulutuksesta. Koulutus on kehityksen edellytys! Tähänkin voimme nyt yhdessä vaikuttaa!

Turvallista ja aurinkoista päivää sinulle <3

-Heidi-