Mahdollisia haasteita

"Jos tämä laki menee läpi, ei meillä enää riitä työvoimaa. Ei ihmiset enää hakeudu vartijan tehtäviin!"

Ajattelumme on monesti sidottu sen hetkiseen henkilökohtaiseen tietoomme ja omiin kokemuksiimme omasta ympäristöstämme. Olemme pitkään eläneet yksityisellä turvallisuusalalla työkulttuurissa, joka on perustunut työn helppoon saavutettavuuteen. Muutokset aiheuttavat hyvin usein vastustusta ja kitkaa, kunnes mielemme hyväksyvät uuden normaalin. Sama toteutuu tässä asiassa.

 

"Miksi muka voi sitten toimia kahden vuoden aikana vartijana? Miksei heti vaadita tutkintoa?"

Nykyisessä käytännössä (eli työtä saa tehdä vartijan peruskoulutuksen ja poliisin hyväksynnän jälkeen) on hyvänä puolena se, että henkilö pääsee kokeilemaan onko tämä ala hänelle sopiva. Näin saamme myös suhteellisen nopeasti ihmiset töihin. Tätä ei kannata muuttaa, mutta sitä pitää kehittää. Esimerkiksi alan ammatti- tai erikoisammattitutkinnon voi töiden ohessa suorittaa kahdessa vuodessa. Töiden ohessa suoritettuna opinnoista saa maksimaalisen hyödyn niin työntekijä, työnantaja kuin yhteiskuntakin.

 

"Eihän kukaan tota tutkintovaatimusta valvo, kun siinä on kaksi vuotta mahdollista toimia ilman tutkintoa!"

Valvontavastuu on työnantajalla ja poliisilla sekä poliisihallituksella. Paikallinen poliisi tekee säännöllisiä tarkastuksia alueensa vartioimisliikkeisiin ja tarkistaa kattavasti toimintaan liittyviä tietoja ja dokumentteja. Kansalaisaloitteeseen on tehty myös lisäys, jonka ansiosta poliisilla olisi oikeus nähdä työntekijöiden koulutustiedot. Tästä tarkastuksesta tehty pöytäkirja lähetetään poliisihallitukselle. Työnantajalle on aloitteessa lisätty sakkouhkainen velvollisuus huolehtia työntekijöidensä koulutusten ajantasaisuudesta.

 

"Mitä jos ei pääse tutkinnon osia läpi? Sitten ei voi tehdä töitä! Onko se sitten oikein sitä ihmistä kohtaan?"

Kyseisen alan tutkinnonosat eivät ole äärimmäisen vaikeita suorittaa. Mahdollisissa oppimisen haasteissa, on oppilaitoksilla tarjolla tukea oppimisen tueksi. Mikäli henkilö ei parhaimmasta yrityksestäänkään ja henkilökohtaisesti suunnitellusta tuesta huolimatta pääse opinnoista läpi, herää kysymys vastaako tämä henkilö henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan vaatimuksia, jotka vartijalle asetetaan.

 

"Mitä jos työntekijä vaan vaihtaa työpaikkaa ja sanoo, ettei ole tehnyt kahta vuotta töitä? Sittenhän kaikki vaan vaihtavat työpaikkaa kahden vuoden välein ja kiertävät lakia"

Suomessa toimii tällä hetkellä kolme suurta yritystä, jotka työllistävät alalla eniten. Heidän omat järjestelmänsä tunnistavat toki henkilöt, jotka ovat työskennelleet esimerkiksi saman yrityksen eri yksikössä. Ala on myös suhteellisen tiivis siinä mielessä, että jopa eri kaupungeissa toimivat vartijat ja järjestyksenvalvojat tuntevat toisiaan ja usein työskentelevät tapahtumissa yhdessä kesäisin. Kysymyksen mukainen vilpillinen toiminta voi teoriatasolla tuntua helpolta mutta ei sitä käytännössä ole. Matalapalkka-alana myös työvuosien kerryttämä palkanlisä houkuttelee tekijöitä, joten huijaamisesta tulisi myös taloudellista menetystä työntekijälle. Tällaisen tilanteen vastaan tullessa, voi poliisi myös harkintansa mukaan miettiä hyväksynnän peruuttamista. Yksi edellytys vartijana toimimiselle on rehellisyys.

 

"Ei kenelläkään ole resursseja valvoa tutkintojen suorittamisia, jos sitä ei tarvitse olla suoritettuna ennen työsopimuksen tekoa!"

Ongelma ei ole varsinaisesti resurssit vaan se, että uudessa tilanteessa yritykset joutuvat miettimään kuka tekee ja mitä, mikä on kenenkin vastuu. Tämä on aivan normaalia työelämän muutosjohtamista, joka haastaa jokaista toimialaa. Kyse on enemmän siitä, kuinka joustavasti organisaatiot pystyvät muutoksiin vastaamaan.

 

"Tää on ihan säälittävä yritys saada muutosta aikaan! Kerralla vaan remonttiin koko systeemi eikä mitään tälläsiä pilkkumuutoksia lakiteksteihin! Tällä ei ole mitään merkitystä!"

Muutos on prosessi. Lakimuutoksella ei ole tarkoitus tehdä kiusaa tai ravistella rakenteita niin, että koko infra murenee. Tarkoituksena on edistää alan kehittymistä ja päästä pitkällä aikavälillä yhdenvertaiseen asemaan muiden alojen kanssa koulutuksen ja palkankehityksen suhteen.

 

"Miksi mun pitäisi välittää jostain lelupoliisin koulutuksesta?! Ei koske mun elämää millään lailla!"

Pikaisella ajattelulla näin voisi kuvitella. Kuitenkin, kun lähdemme kodistamme tekemään mitä tahansa ympäristöön, jossa on mitä tahansa palvelua, huomaamme vartiointipalveluiden sijaitsevan kaikkialla näistä paikoista. On paikallisvartiointia, kuten myymälävartijat, hälytysvartiointia, jota tekevät piirivartijat tai aulavartiointia, kuten monesti yritysten auloissa tai virastoissa. Kaikkialla, missä on ihmisiä tai luonnonvoimia, saattaa sattua ja tapahtua kaikenlaista. Silloin on hyvä voida luottaa siihen, että paikalla jo oleva tai sinne saapuva vartija tarttuu haasteisiin varmoin ottein, tietäen täsmälleen mitä tehdä.

 

"Mitä, jos työntekijä tulee raskaaksi, sairastuu pitkäaikaisesti tai aloittaa varusmiespalveluksen?"

Näissä tilanteissa on tukena aina jonkinlainen virallinen dokumentti. Valvova viranomainen voi tarkastusta tehdessään huomioida nämä pakottavat seikat, kunhan tilanteiden dokumentointi on tehty kunnolla.

 

"Miksi työntekijää ei rangaista siitä, että huijaa tutkintoasiassa vaikka elinkeinoluvan haltija tuomitaan turvallisuuspalvelurikkomuksesta?"

Tätä huijausyritystä voidaan pitää vakavuudeltaan melko vähäisenä ja sen onnistumista pienenä riskinä. Haluamme myös, että ihmiset työllistyvät. Useimmat meistä tekevät nuorena aikuisena hölmöjäkin ratkaisuja ja tällaisen teon ei tarvitse seurata pitkälle elämään. Jos tämän teon lisäksi on muutakin, mikä viittaa epärehellisyyteen, on poliisilla tässäkin kohtaa mahdollisuus katsoa henkilön olevan sopimaton vartijan tehtäviin.

 

"Miksi pitää sitten säilyttää vartijakortti ja keksiä lisää käytössä olevia termejä? Eikö voisi olla vaan yksi vaatimus, jonka toteutuessa voisi toimia vartijana?"

Tarkoitus ei ole muuttaa koko rakennetta vaan laittaa liikkeelle kehityksen sammaloitumaton kivi. Korttijärjestelmä toimii ja mahdollistaa työelämässä oppimisen sekä nopeastikin työvoiman lisäämisen, tätä ei tarvitse muuttaa. Mutta nyt on aika nähdä, että työelämän kestävän kehityksen periaatteet koskevat myös yksityistä turvallisuusalaa.

 

"Kuka päättää, mikä on soveltuva korkeakoulututkinto? Voiko vaikka insinööri, sosionomi tai lääkäri olla soveltuva? "

Yksityisen turvallisuusalan toimeksiannot toteutuvat monenlaisissa ympäristöissä. Teollisuudessa, sairaaloissa, virastoissa, sosiaalialan toimipisteissä. Korkeakoulututkinnon suorittaneet usein hakeutuvat asiantuntijatehtäviin, jollaisiksi voidaan katsoa tällä alalla esimerkiksi palveluesihenkilön tehtävät. Vartijan toimenkuva ja työn riskit ovat hyvin erilaiset paperitehtaassa kuin sairaalan yöpäivystyksessä. Tällöin on erittäin suuri voimavara, että työnjohdossa on henkilö, jolla on asiakkaan toimialan osaamista. Tätä haluamme ehdottomasti edistää.

 

"Onko tämä muutos autuaaksi tekevä ja aukoton? Takaako tämä, ettei mitään ongelmia lain soveltamisessa tule ja kaikki toimii niin kuin kuuluukin?" 

Ei totisesti eikä ole tarkoituskaan. Tämä on alku ja mahdollisuus yrityksille saada omaehtoista kehitystä eteenpäin. Laadun merkki ei koskaan saa olla se, että täytetään minimivaatimukset. Jotta voit kilpailla laadulla, täytyy tarjota jotain enemmän ja parempaa kuin muilla. Tällä hetkellä yksityisen turvallisuusalan minimikriteerit ovat niin vähäiset, että jotkut ajattelevat perustutkinnon olevan  kilpailuvaltti palvelua ostavan asiakkaan silmissä. Tämän pitäisi olla ehdoton minimi, kuten se on lähes kaikilla muillakin aloilla.

 

"Pitääkö kaikkien Suomen vartijoiden nyt lähteä opiskelemaan amistutkintoa?"

Ei! Sitä ei koulutusjärjestelmämme kestäisi. Parasta olisi, jos lakimuutos tulisi voimaan siten, että 3.8.2026 ja sen jälkeen suoritetut vartijan peruskoulutukset olisivat tämän muutoksen piirissä. Tällöin muutos olisi toteutettavissa ja yrityksillä sekä yksilöillä olisi mahdollisuus asennemuutoksen myötä tulevaisuudessa tehdä koulutuksesta normi myös vanhempien työsuhteiden osalta.

 

"Poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetulla järjestyksenvalvojalla pitää olla sekä vartija- että järjestyksenvalvojakortit ja heidän työnsä näyttää olevan aika lähellä poliisin työtä, kun esimerkiksi kauppakeskuksissa ja liikenneasemilla puuttuvat sellaisiin levottomiin tilanteisiin  ja häiriöihin mihin poliisikin yleensä puuttuu. Miksei muutosehdotuksessa puhuta heistä mitään? Eikö muutokset koske heitä sitten lainkaan?"

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista sanoo seuraavaa prjv-kohteeseen järjestyksenvalvojien asettamisesta (suora lainaus): Lupa järjestyksenvalvojien asettamiseen on voimassa enintään viisi vuotta. Lupaan voidaan liittää järjestyksenvalvojien koulutukseen, voimankäyttövälineiden kantamiseen, toimialueeseen sekä sijoitteluun ja lukumäärään liittyviä ehtoja. Luvan myöntänyt poliisilaitos voi tarvittaessa peruuttaa luvan sekä muuttaa luvan ehtoja tai voimassaoloaikaa sellaisten olosuhteiden muutosten vuoksi, joilla on olennaisia vaikutuksia toimialueen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiselle.

Mikäli aloite menisi läpi ehdotetussa muodossa, voisi lupaa myöntävä poliisilaitos asettaa lupaehtoihin vaatimukset koulutuksista, jotka vastaavat aloitteen muotoa. Tarkoituksena on, että aloite tässä muodossaan antaa vipuvartta myös viranomaisille vaatia yksityisen turvallisuusalan toimijoilta enemmän. Tässä on hyvä muistaa, kuten aiemmin mainittu, muutoksen olevan prosessi. Kaikki asiat eivät muutu kerralla, eikä ole tarkoituskaan. Hallittu muutosprosessi vie aikaa ja sen onnistumisen todennäköisyys on merkittävästi suurempi kuin kertarytinällä pakotettu rakennemuutos. Nyt olemme pohjustamassa järjestelmällistä ja pitkälle kantavaa kehitystä.